Julkaistu
0 kommenttia

Mulla meni hetken aikaa ihan hurjan hyvin! Herkuttelut nollissa, sopivat liikuntamäärät, kunnolla unta ja kaikki oli jotenkin hyvin. Sitten jotain tapahtui, lapset sairastelivat, kuopus täytti vuoden ja mitä näitä nyt aina on ja herkuttelukierre jäi taas päälle eikä aikaa jumppasalille mukamas meinannut löytyä. Olin jotenkin henkisesti koko ajan ajatellut valmiiksi, että jos pieni repsahdus käy, niin se ei haittaisi mitään, että tiedostaisin tilanteen ja jatkaisin taas siitä mihin jäin ennen repsahdusta. No, ei se sitten mennytkään ihan niin ja joka päivä harmittelin asiaa itselleni ja muille ikään kuin asia ei olisi ollut lainkaan omissa käsissäni.

Ihmisen mieli on vaan niin ihmeellinen, välillä se on ihan mukana ja pitää langat niin sanotusti "käsissä", mutta välillä se on niin hakoteillä, ettei itsekään tajua tai pysy mukana. Hetken aikaa olen ollut jotenkin hukassa ja nyt koko viikonlopun olen toistanut itselleni "maanantaina taas", kunnes ihan itse tajusin, että eieiei ja ei! Ei mitään maanantaijuttuja, joihin niin moni aina tuudittautuu ja sitten kompastuu ihan liian usein. Päätin siis lauantai-iltana, että sunnuntaina painan taas itsekurinappia ja ihan oikeasti rikon sen oman mielen "sitten maanantaina" -kierteen. Ihan hölmöä, kun luulin jo jotenkin päässeeni tuosta väärästä ajattelumallista eroon, mutta niin se oma pää välillä tekee tenän ja on aloitettava tavallaan alusta henkisesti ja fyysisesti. Tai sitten ei. Ehkä jo se, että tajusin, että mun ajatukset on hölmöjä ja päätin olla toistamatta maanantaimantraa onkin jo pieni askel oikeaan suuntaan - ehkä?

Tiedän, että näitä hetkiä tulee eri tilanteissa kaikille enkä todellakaan kamppaile venähtäneiden repsahduksieni kanssa yksin. Siksi halusinkin tästä kirjoittaa, koska a) helpottaa itseä myöntää tämä itselle ja muille b) ehkä joku muu siellä ruudun takana saa pienen inspiksen ottaa taas itteä niskasta kiinni; ei maanantaina vaan nyt ja c) nyt kun tämä on tänne kirjoitettu, niin todellakin pakko ottaa itteä niskasta kiinni tai fiilis on vielä pöllömpi kuin ennen tätä. Mulla on viime kuukausina ollut tapana kirjoittaa kirjaintauluun ylös kuukauden tavotteita koko perheelle. Syyskuun osalta mentiin semisti metsään allekkirjoittaneen osalta, mutta annan sen nyt itselleni anteeksi ja alan saman tien kokoamaan lokakuun tavotteita ylös ja lupaan saman tien käsi sydämellä, että tämän kuun tavotteet onnistuvat ja ensi kuuun vaihteessa voin jo ihmetellä ja naureskella syyskuun repsahduksille. Olis jännittävä kuulla, että mikä sut saa repsahtamaan ja mahdollisesti jäämään sille tielle? Tai miten sinä pääset ruotuun repsahduksen jälkeen? Tämähän on vain elämää ja tärkeintähän on, että niistä oppii ja pyrkii aina parempaan!